Tänään oli Oulun koiranäyttely. Perinteiseen tapaan halli oli ahdas, tänä vuonna myös kuuma. Mamma muisti parin vuoden takaisen salukikehän sijoittelun ihan ulko-oven viereen. Silloin oli mahdottoman kylmää, joten kaikelta varalta samainen ihminen laittoi aamulla riittävästi vaatetta päälle ja opasti myös paria ystävää pukeutumaan yhtä lämpimästi.

Noh, tänä vuonna sitten kylmyys oli kaukana. Pari askelta kehässä, ja hiki valui norona selkää pitkin.

Veeti osoitti jälleen, miten hyvähermoinen nuori mies se onkaan. Tungos ei haitannut pätkääkään, väenpaljoudesta päin vastoin löytyi koira- ja ihmisystäviä, joiden kanssa on hyvä leikkiä. Häkki oli vilkkaan käytävän varrella, mutta häkistä ei kuulunut ääntäkään, vaikka ohikulkevat koirat joskus pistivät nenänsä vähän turhankin lähelle.

Kehässä meni loistavasti :) Veeti ei aina jaksa seistä paikallaan koko sitä aikaa, kun tuomari tutkii, vaan saattaa vähän siirrellä jalkojaan tai teputella, ei missään nimessä arasti, vaan vähän kärsimättömästi. Tällä kertaa poika seisoi kuin patsas :) Edellisen illan viimeistelyharjoitukset Waffeeq-ystävän (Al Wathba Waffeeq Aasim) kanssa selvästi tuottivat tulosta!

Tuomari tykkäsi Veetistä muutenkin. Arvostelu oli kaunis, mutta tuomari kuitenkin totesi "Kasvaa vielä.", joten tänään EH. Noh, toivottavasti kasvaa lähinnä rungon leveyttä, korkeutta kyllä olisi jo riittävästi... ;D